Vuoden 2004 KÄYTTÖ-irlanninvesispaniel

The working Irish Water Spaniel of the year 2004

FIN & SVK & DK MVA, JWW 03, KBHW-04
CURLYCO MOCHA MASTER ” JIMI ”


(:Coleenville Stop The Rakin & INT & FIN & S(u) & N & DK & PL & EST MVA, EstW-99, BaltW-00, PLW-00, PZsg-00, EUW-00, KBHW-01 Starfish’s First Lady TK 2)
Kasvattaja & Omistaja Sari Vottonen

Tämä Mustin kiertopalkinto vuoden käyttö-irlanninvesispanielille jaettiin ensimmäistä kertaa tänä vuona viime vuoden tulosten perusteella. Hauska sattuma oli, että palkinnon voitti Mustin siskon poika! Jimi (tai kotoisemmin Jimmy ) on nyt kaksivuotias voittaessaan Vuoden 2004 KÄYTTÖ –Irlanninvesispanieli kiertopalkinnon jälkikoe tuloksillaan.
Koira jonka ei pitänyt koskaan jäädä meille kotia…. Aika harva teistä tietää, että Jimi on koira jonka koskaan ei pitänyt jäädä meille kotia (vaikka pidinkin siitä paljon jo pentuna) kun olinhan jättänyt ko. pentueesta jo nartun (FIN & SVK & DK MVA, EUW-03, KBHW-04 CurlyCo Magic Mocha ”Mocha” ) itselleni ja mielestäni parhaan uroksen (FIN MVA, NORDW-03 CurlyCo Mister Twister ”Mici”) yhteisomistukseen….. Olin toki ennen pentujen syntymää sanonut että uros joka jää ”kotia” olisi nimeltään Mocha Master, mutta ko nimi ei sopinut Micille joka oli ilmetty Mister Twister ja nyt siis tuo Mocha Master on KOTONA Alan kyllä varomaan puheitani :o)
Ja vielä harvempi teitä tietää, että ensimmäisen vespani piti olla uros… Ja nyt reilusti yli 10 vuotta myöhemmin se UROS on vihdoinkin minulla ja voin vakuuttaa että Jimi ei ole viimeinen uros talossamme :o) Jimin jääminen kotia oli kyllä aivan mieheni Mikon ansiota. Eräänä päivänä Mikko vain ilmoitti että Jimi ei lähde enää minnekään kotoa. Ja se siitä ja siitä ei keskustella enempää (vaikka yritin hieman hangoitella, kun tiesin että kahden nuoren vespan kouluttaminen ei todellakaan ole helppo homma ja vaatisi minulta aika lailla, vaikka salaa hyppelehdin riemusta.) Kaverukset (Mikko & Jimi) ovat niin puusavotassa, lenkillä kuin autoremontissakin yhdessä, vaikeakin työkalut kulkeutuvat ….yrittäkää laskea montako tennispalloa mahtuu auton alla remonttia tekevän miehien alle kun kolme vespaa ottaa tämän testattavakseen ….
Jimi on HERRA joka tuntee oman arvonsa, mutta myöskin erittäin lempeä ja huolehtivainen, aina valmis iloisena osallistumaan toimintaan ja kotia jäädessään osaa myöskin näyttää erittäin pettyneenolemuksen. Herra on myös erittäin päättäväinen ja sitkeä sekä omaa uskomattoman huumorintajun. Liiankin älykäs, välillä jopa rasittavuuteen asti keksiessään ratkaisuja erilaisiin pähkinöihin…. Ollessamme rankametsässä olin jättänyt ison Vichy pullon kannon päälle, että varmasti löydän sen. En voinut kuin nauraa kun Jimi huomasi pullon avasi korkin ja kuljetti ison pullon maata viistäen yli kantojen ja kaadettujen puiden minulle läikyttämättä pullosta pisaraakaan. Ja näitä neronleimauksia löytyy vaikka kuinka paljon…. Toki täytyy myöntää että välillä näen selkäni takana kujeellisen näköisen kaverin pilke silmäkulmassa ja hymy huulilla menemässä tekemään jotakin ….. Jimi on kokeissa ollessaan herättänyt hauskalla olemuksellaan ja luonteellaan paljon mielenkiintoa tehden rodulle todellista pr:ää. Harvinaisen rodun edustajana edustaa kokeissa koiransa ja itsensä lisäksi koko rotua ja koiran koesuorituksen perusteella yleensä moni ihminen tekee arvion koko rodusta unohtaen välillä, että myöskään kaikki rodun edustajat eivät toimi samalla tavalla…..Ensimmäisessä Mejä kokeessa Jimi oli vain juuri täytettyään vuoden. Ko. koe on ainut, missä toistaiseksi Jimi on saanut 0-tuloksen ja senkin siitä syytä että aika loppui kesken kannin jo näkyessä. Keli oli erittäin vaikea räntäsateesta johtuen. Olen todella ylpeä siitä miten Jimi teki töitä huolimatta 0 –tuloksesta, kun vertaamme suoritusta koiran silloiseen koulutustasoon. Tämän kokeen jälkeen Jimi on aina palkittu kokeessa joka ei todellakaan ole jälkikokeessa mitenkään itsestään selvyys. Itselläni on kokeista ajatellen muutama ”sääntö” … Lähden Mejä- kokeeseen vasta kun koiralla on huononakin päivänä mahdollista saada ykköstulos, mutta jos sitten jotakin tapahtuu eikä koira saa ykköstä niin ei se ole niin vaarallista. Minä olen tyytyväinen aina jos koira osaamiseensa nähden tekee hyvää työtä. Kuten kerroin olen ylpeä Jimin 0 tuloksesta, mutta taasen voin myöntää, että erääseen 1. tulokseen taasen en ole tyytyväinen, koska koira ei tehnyt osaamistaan vastaavaa työtä vaikka 1. tuloksen saikin. Täytyy muistaa että koira ei ole kone, silläkin on parempia ja huonompia päiviä kuten ohjaajallakin eli parin on toimittava saumattomasti perhanalla osaamisella niin silloin metsästä tulee tyytyväinen pari ulos..
Arvostan koepuolta paljon korkeammalle kuin näyttelypuolta, missä käytännössä jokainen rotumme edustaja saadaan vain käymällä näyttelyissä valioksi. Minulle itselleni on tärkeämpää, että teemme koirani kanssa asioita, mistä molemmat nautimme. Itse nautin siitä, että näen koirani iloisena ja tyytyväisenä intoa puhkuen suorittamassa haluttuja tehtäviä. Myös koepuoli on paljon mukavampi harrastaa kun kokeissa on REHTI meininki ja voittajaa onnitellaan reilusti. On aivan sama kenen koira tai miltä kasvattajalta ko. koira tulee, vaan tuloksista osataan onnitella reilusti tai kannustaa tilanteen mukaan. Jokainen koira kilpailee ensin sääntöjä vastaan ja sitten vasta sijoitusta. Olenkin saanut myös tällä rintamalla ko. lajin myötä paljon uusia tuttuja. Toki välillä valitettavasti näkee sitä, että kokeen tärkein tehtävä on verenhimo suussa saada tuloksia ja ainakin hieman parempi kuin toisella kilpailijalla, mutta tällöin kyllä menetetään kyky nauttia koiran onnistumisesta. Mutta kyllä kokeet nopeasti myös opettavat kilpailijat nöyriksi. Erittäin mielenkiintoista on myöskin nähdä monien eri rotuisten koirien suorituksia eri lajeissa. Mielenkiintoista on nähdä erittäin menestyneitä koiria jäljellä ja huomata, että monta asiaa Jimi tekee vielä paremmin…..
Eräässä kokeessa Jimi oli ainut eri rotuinen koira ja metsästä tuomarin kanssa tullessamme (Jimi oli ko. tuomarin viimeinen koira) muut kilpailijat kovasti kyselivät miten TUOLLAINEN koira oikein jäljestää? Tuomari vastasi hymyssä suin että kohta kuulette…. Jimi oli voittajaluokan paras koira ja arvostelun viimeinen lause oli OMISTAJA SAA OLLA YLPEÄ KOIRASTA.
Toki Jimi oli koira joka jo 9 viikkoisena jäljesti laahausjälkeä kuin juna tehden tarkkaa työtä ripeästi edeten. Siinä ei mietitty mitä olisi tarkoitus tehdä. Harjoittelemme harvakseltaan, jotta Jimi ei kyllästy ko. hommaan. On hyvä, jos koiran kanssa treenataan ja harjoitellaan erilaisia lajeja, mutta kyllä näen kaikkein mieluiten rotumme edustajat tekemässä työtä, mikä on niille kaikkein luontaista ja mihin ne ovat jalostettu. Eräs ystäväni totesikin, että nyt vasta hän ymmärtää (kun on omaa koiraansa tosin vain ihmisjäljelle opettanut ) mitä olen puheillani tarkoittanut koirieni innosta ja halusta tehdä hommia tällä saralla.
Irlanninvesispanielia kehutaan aina erittäin monikäyttöisenä koirana, mutta edelleenkin meillä lepäävät tulokset erittäin harvojen koirien (vai omistajien) harteilla? Toki nyt olemme saaneet ainakin taipumuskoekäynnit hieman nousemaan….
Viime kesä oli keliltään todella haastava ja monesti mietinkin lajin mielekkyyttä kahlatessani kainaloita myöten vedessä kahdeksannen ojan jälkeen jo toistamiseen…. Tai ollessani klo 3 yöllä kotona rämmittyäni kaksi päivää täydessä vesisateessa välillä hien virratessa ja välillä märkänä palellessa…. Mejähän vaatii aina kaksi päivää niin harjoitellessa kuin kokeessakin eli ensimmäisenä päivänä tehdään jäljet ja toisena päivänä mennään läpi. Jimi on koira, jonka kanssa kilpailen ensimmäistä kertaa voittajaluokassa mejässä ja uskonkin että hieman osaavammissa käsissä Jimi olisi varmasti vielä paljon pitemmällä. Kokeisiin oli myöskin viime vuonna erittäin vaikea päästä kilpailemaan voittajaluokkaan suurien kilpailijamäärien vuoksi. Kokeista teki tuskaa edelliskesänä (viikko saksan maailman näyttelyn jälkeen) jälkikokeessa leikkaantunut jalkani (siitä huolimatta AVO 1.!!!) , joka vihdoinkin tämän vuoden alussa on leikattu ehkä kuntoon. Vielä on arvoitus jatkaako Jimi koskaan enää minun ohjaamanani ko. koemuotoa!
Jimi ei nuku koskaan sängyssämme. Kun saavuin kotia leikkauksesta oli Jimi kiivennyt sänkyyn nukkumaan leikatun jalkani viereen…Mikon kertomuksen mukaan koira ei poistunut hetkeksikään vierestäni minun nukkuessani leikkauksessa saamaani lääkepöhnää pois.

Yleisesti harrastustani haittaa aika lailla se, että teen vuorotyötä eli paljon viikonloppuja olenkin töissä ja loput pitää jakaa niin näyttelyiden, kokeiden kuin kodinkin kanssa, kasvateista puhumattakaan, joten viime vuonna kävin normaalia vähemmän näyttelyissä ja Jimi olikin esillä harvoissa näyttelyissä. Jimi on alkanut myös ottaa osaa kuluihinsa. Tosin toistaiseksi vain muutamia euroja on kasassa, mutta pikkuhiljaa….Jimillä on uskomaton kyky löytää ojanpenkoilta tyhjiä ½ l muovipulloja ja nämä sitten kannetaan kotia oltiin sitten aivan vieressä tai 6 km päässä, mutta tähän on parannusta luvassa.
Jimin sukutaulussa on paljon koiria joilla on myös koemeriittejä ja Jimin äiti INT & FIN & S(u) & N & DK & PL & EST MVA, EstW-99, BaltW-00, PLW-00, PZsg-00, EUW-00, KBHW-01 Starfish’s First Lady TK 2 “ NEKKU on varmasti eräs laajalalaisimmin eri koemuodoissa tuloksekkaasti kilpaillut vesispanieli suomessa, perinteet velvoittavat…..
Jimi saavutti viikon sisällä saksaassa juniori maailman voittaja 2003 tittelin ja sai mejäkokeesta ensimmäisen 1. tuloksen. Tuomarina oli sattumalta sama tuomari kuin Jimin äidillä aikoinaan. Vauhti oli sellaista, että tuomari kysyi että en koskaan ole ajatellut vaihtaa rotu hieman hitaampaan :o)
Jimi on 9 pennun pentueesta ja koesuorituksia nuorilla koirilla Jimin mejäkokeiden lisäksi, on kerääntynyt toistaiseksi ainoastaan spanieleiden taipumuskokeista, jossa kylläkin sitten ollaan oltu erittäin aktiivisia…. pennuista 8 on suorittanut mm. spanieleiden taipumuskokeen ensimmäisellä koekerralla hyväksytysti läpi. Jimin kanssa olin kerinnyt osallistua jälkikokeisiin kolmesti ennen taipumuskoetta vaikka se oli mukana ensimmäisessä mahdollisessa kokeessa, mihin vain oli mahdollista ikänsä puolesta osallistua. Toki Jimin kanssa olisin saavuttanut varmasti nopeammin vielä korkeampia tuloksia, mikäli olisin antanut Jimin kasvaa kotona vielä muutaman vuoden harjoitellen ja sitten lähtenyt kokeeseen.
Muutama vuosi sitten sain Astan Aktiivi – kiertopalkinnon aktiivisuudesta. Lupasin silloin että aktiivisuus jatkuu ja näin tapahtuikin….Edellisenä vuonna (2003) ohjasin viisi koiraa taipumuskokeessa ja mejässä kilpaili niin Nekku kuin Jimikin useaan otteeseen. Otimme osaa lukuisiin näyttelyin niin koti kuin ulkomaillakin (WW, EUW, NORDW) pitkin Eurooppaa sekä muihin lukemattomiin tapahtumiin missä koirani edustivat rotuamme.

Itse asiassa vuosi 2004 oli suhteellisen rauhallista aikaa meillä kotona, kun Nekku astutettiin niin vähensin niin koe kuin näyttelypuolta radikaalisti. Ja vain Jimi osallistu koepuolella kokeisiin. Jimi on hyvä esimerkki koirasta joka on menestynyt niin koe kuin näyttelyrintamalla….Kahden vuoden iässä Jimi on saavuttanut..…
Näyttely puolella Jimi on Suomen & Slovakin ja Tanskan Muotovalio, Juniori maailman voittaja 2003, Kööpenhaminan voittaja 2004, VHD-klubi juniori valio, Best in Show- voittaja. ( Monenko koira on keksinyt miten pienten pienien ovessa olevien reikien kautta saa muovisen lentoboksin avattua? Metallinen (Otten) näyttelyhäkkistä puhumattakaan …Lähtiessäni kotimatkalle joulukuun 2004 messarissa ja vetäessäni häkkiä perässäni yhtäkkiä Jimi käveli edessäni häntä heiluen ….
Koepuolella Jimi on saanut kilpailuoikeuden KAHDESTI (kahden vuoden ikäisenä) tuloksillaan edustaa Uudenmaan lääniin piirin mestaruuskisoissa metsästyskoirien jäljestämiskokeessa ja siis kilpailee tällä hetkellä voittajaluokassa.
Aktiivisuus jatkuu edelleenkin ja siitä lisää toisella kertaa…

Sari & Jimi (”Jimmy”)

© CurlyCo kennel / Sari Vottonen